Mitä laatu tarkoittaa? Onko se vain laboratoriossa mitattava määre vai jotain enemmän? Ruuassa laatua on se mikä edistää elämää ja luo vitaalisuutta. Vitaalinen ruoka on puhdasta ja ravinteikasta. Se sisältää välttämättömien ravintoaineiden lisäksi paljon sekundääriä, terveyttä edistäviä aineita. Vitaalinen ruoka on sen lisäksi paljon muutakin. Biodynamiikassa nähdään, että fyysinen maailma on olemassa yhdessä eteerisen, astraalisen ja henkisen maailman kanssa ja laatu syntyy näiden tasapainosta. Ruuan tuotannossa on siis tarkoitus luoda olosuhteet, joissa kasvaa mahdollisimmat elinvoimaisia, vitaalisia kasveja ja eläimiä.
Oletko mitä syöt?
Olet varmasti törmännyt sanontaan: ”Ihminen on mitä hän syö”. Materialistisen ravitsemustieteen näkökulmasta katsottuna näin onkin. Biodynaamisuuden pohjalla olevan ihmiskuvan mukaan asia ei ole ihan näin yksiselitteinen. Fyysinen kehomme on minuutemme työkalu tässä maailmassa. Se on kuin instrumentti, joka toimii vain hyvin viritettynä. Epävireisenä tai sairaana kehomme vaikeuttaa ja jopa estää minuuden ilmentymistä ja toimintaa maailmassa. Yksipuolinen, ravinneköyhä ja jalostettu ruoka johtaa helposti erilaisiin epätasapainotiloihin ja sairauksiin, jolloin jäämme tosiaan syömämme ruuan vangiksi. Jos taas syömme hyvin ja laadukkaasti ja voimme fyysisesti hyvin, on fyysinen instrumenttimme kunnossa. Henkemme pääsee tällöin toimimaan vapaammin, emmekä enää ole niin sidottuja ravinnon rajaavaan vaikutukseen. Ravinnosta on tullut mahdollistaja.
Ihmisen olemus koostuu neljästä elementistä. Näkyvä fyysinen keho koostuu kemiallisista yhdisteistä, jotka löytyvät myös ympäröivästä luonnosta. Tämä fyysinen keho hajoaa kuolemamme jälkeen, ja sen sisältämät yhdisteet palaavat luontoon. Yliaistillinen eetterikeho elämänvoimineen vastustaa tätä fyysisen kehon taipumusta hajota, mädätä. Selvänäköiset henkilöt pystyvät näkemään tämän eetterikehon, jollainen on myös kasvi- ja eläinkunnalla.
Kolmas elementti on astraalikeho, jossa sielunelämämme prosessit, kuten tunteet, halut ja ajattelu elää. Myös eläinkunnalla on astraalikeho ja siten sielullisuus. Vaikkakin eläinten sielullisuus ilmentyy joukkosieluna. Neljäs elementti on minuuden, hengen kantaja. Minuus erottaa meidän muista olennoista, vain ihmisellä on minuus ja itsetietoisuus.
Nämä ihmisen neljä tasoa ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään, eivätkä voi olla olemassa erillään tästä kokonaisuutta. Kaikki fyysisessä kehossa tapahtuva on ilmentymää henkisistä prosesseista. Eli mikään aineenvaihdunnan prosessi ei ole pelkästään fyysinen. Ravitsemukseen ja lisääntymiseen liittyvät fyysisen kehon osat ovat eetterikehon ulkoisia ilmentymiä fyysisessä. Hermojärjestelmä on yksi astraalikehon ilmentymistä fyysisessä kehossa ja veri on minän ilmentymä fyysisessä.
Ravinnon aineellinen laatu
Ravinnon laatua kuvataan nykyisin yleensä sen pääasiallisen kemiallisen koostumuksen kautta. Paljonko se sisältää hiilihydraatteja, rasvoja, aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja kuituja. Edellä mainitut ovat vain ravintosisältötaulukoissa näkyvä ravitsemuksellisen jäävuoren huippu. Ruokamme sisältää valtavan määrän erilaisia yhdisteitä. Esimerkiksi mansikasta on löydetty yli 2000 kemiallista yhdistettä ja mauste- ja lääkekasveista enemmän. Suurin osa näistä yhdisteistä syntyy kasvin sekundäärisinä aineenvaihdunnan tuotteina. Eli ne eivät synny kasvin perusprosessien kuten kasvun ja energiantuotanto myötä, vaan kasvin erilaistumisprosessin seurauksena. Nämä sekundääriset aineet voidaan jakaa kasrkeasti glykosideihin, alkaloideihin ja fenoleihin. Glykosidit ovat mm. ruuan karvasta makua aiheuttavat yhdisteet. Alkaloidit sisältävät monia lääkkeen omaisesti toimivia yhdisteitä kuten kiniini, kokaiini, morfiini ja strykniini. Fenolit ovat usein kasvin tuoksun ja aromin takana ja osallistuvat kasvin omaan puolustukseen tuholaisia vastaan. Sekundääriset yhdisteet ovat tyypillisesti synergisesti vaikuttavia eli vahvistavat toistensa vaikutusta.
Kasvinjalostuksen vaikutus laatuun ja terveyteemme
Kasvinjalostuksella on pyritty parantamaan kasvien satoja ja säilyvyyttä. Jalostuksella on haettu lisäksi mietoa makua ja makeutta. Jalostustoiminnan myötä kasvilajikkeiden sekundääristen yhdisteiden määrä on merkittävästi vähentynyt. Muinaiset lajikkeet olivatkin tyypillisesti usein voimakasmakuisia ja jopa kitkeriä ja karvaita. Ikävä kyllä, juuri nämä aineet, jotka aiheuttavat tunnistettavaa makua ja tuoksua, ovat niitä, jotka edistävät myös ihmisen terveyttä.
Tanskalainen tutkimus selvitti karvaiden ja vahvamakuisten muinaislajikkeiden terveysvaikutuksia 2-tyypin diabetespotilailla (Thorup et al. 2021). Tutkimushenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, jotka molemmat söivät kolmen kuukauden ajan 500 g kaaleja ja juurikkaita päivässä. Toinen ryhmä sai muinaislajikkeita ja toinen tavallisia mietoja lajikkeita. Kontrolliryhmä ei muuttanut ruokavaliotaan lainkaan. Molemmilla ryhmillä huomattiin merkittävää terveyden parantumista, mutta muinaislajikkeita syöneellä ryhmällä muutokset olivat merkittävästi suuremmat kuin mietoja kasviksia syöneillä. Esimerkiksi kehon rasvapitoisuus väheni kaksi kertaa enemmän, paastosokeri neljä kertaa enemmän.
Ruuan biodynaaminen laatu
Ruuan biodynaaminen laatu ulottuu kemiallista koostumusta laajemmalle. Laadusta puhuttaessa merkittävää on se mikä ruuassa edistää elämää ja luo vitaalisuutta. Rudolf Steinerin Maatalouskurssissa sanotaan ravinnon merkityksestä seuraavaa:
Yleensä on vallinnut uskomus, että tärkeintä ravinnossa ovat syömämme aineet. Kuitenkaan suurin osa aineista ei varastoidu ruumiiseemme, vaan erittyy pois. Ravinnon varsinainen merkitys on siinä, että se luovuttaa sisältämiään voimia. Aineenvaihdunnassa ei ensisijaisesti ole kysymys painosuhteista, vaan siitä kykenemmekö oikealla tavalla vastaanottamaan voimien elävyyttä. (Maatalouskurssi s. 49)
Ruuan tuotannossa on siis tarkoitus luoda olosuhteet, joissa kasvaa mahdollisimmat elinvoimaisia, vitaalisia kasveja ja eläimiä. Biodynaamiset preparaatit ovat tärkeässä roolissa, sillä niiden avulla voidaan maahan ja kasveihin palauttaa ja tasapainottaa eteerisiä ja astraalisia voimia.
Kasvun ja erilaistumisen merkitys biodynaamikon näkökulmasta
Biodynamiikassa tuotetun ruuan laatu nähdään muodostuvan kahden prosessin: kasvun ja erilaistumisen myötä. Molemmat prosessit ovat ns. muotoavia voimia. Kasvun aikana syntyy kokoa ja kasvi tuottaa sokereita, tärkkelystä, aminohappoja ja muita ns. makroravinteita. Erilaistumisen aikana kasvi keskittyy tuottamaan aromeja, tuoksuja, värejä, vitamiineja, antioksidantteja ja muita terveyttä ylläpitäviä sekundäärisiä yhdisteitä. Molempia prosesseja tarvitaan tasapainoisen kasvin aikaansaamiseksi eikä kumpikaan prosessi ole käynnissä yksinään. Kasvin kasvuvaiheesta riippuen niiden välinen suhde vain vaihtelee. Nuorella kasvilla kasvuprosessi on dominoiva ja kasvin iän myötä kasvu hidastuu ja erilaistuminen (tai kypsyminen) on isommassa roolissa.
Sopivan tasapainon saavuttaminen näiden kahden prosessin välillä vaatii ammattitaitoa. Jos viljelijä hakee vain nopeaa kasvua ja massaa unohtaen kasvin erilaistumisen merkityksen, tuotetaan kasveja, jotka ovat ensinnäkin itse alttiita erilaisille tuholaisille ja kasvitaudeille ja toisekseen tuottavat ravintoa, josta puuttuvat ihmiselle terveyttä ja aistinautintoa tuovat tekijät. Kasvuprosessia voidaan lisätä mm. ravinteilla, valon ja lämmön määrällä, kasvutilan lisäämisellä ja humuspreparaatilla. Ja erilaistumista voidaan edistää myös rajaamalla kasvua, vähentämällä kastelua ja valoa, sekä piipreparaatin käytöllä
Miten laatua voidaan tutkia?
Laatua voidaan tietysti tutkia perinteisesti laboratorioanalyyseillä mittaamalla vaikka ruuan antioksidanttien määrää. Mutta kuten edellä on esitetty, näin saadaan tietoa vain yhdestä laadun ulottuvuudesta. Laatua voidaan lähestyä syvemmin tutkimalla ruuan sisältämiä eteerisiä elinvoimia eli muotovoimia.
Rudolf Steiner on sanonut oppilaalleen Ehrenfried Pfeifferile seuraavasti:
”Laboratorion ei ole tarkoitus olla vetäytymisen pyhäkkö, vaan paikka, jossa voimme osoittaa eteeristen voimien olemassaoloa. Sosiaalinen tulevaisuutemme tulee tarvitsemaan näiden voimien tuntemusta"
Ehrenfried Pfeifferista tulikin muotovoimien tutkimisen uranuurtaja. Muotovoimien tutkimisessa on edetty viime vuosina paljon erilaisten kuvantamismenetelmien avulla. Kuvantamisen ideana on käyttää menetelmää, joka reagoi eteerisiin voimiin. Esimerkkinä hopeanitraattia käyttävä paperikromatografia ja kuparikloridikristallisaatio eli biokristallisaatiomenetelmä.
Biokristallisaatiomenetelmässä kuparikloridi muodostaa kiteitä veden haihtuessa suolaliuoksesta. Nesteessä olevan tutkittavan tuotteen eteerisen voivat vaikuttavat siihen, miten nämä kiteet asettuvat. Syntyvää kuvaa voidaan tulkita visuaalisesti tai tietokoneavusteisesti.
Selvänäköiset menetelmät
Kuvantamismenetelmien rinnalla, tai jopa niitä korvaamaan, voidaan ottaa selvänäköisyyteen perustuvia menetelmiä. Haasteena selvänäköisyyden käytölle on meissä oleva sisäinen este. Tämä este syntyy luonnontieteellisen näkökulman pohjalta syntyvästä tunteesta havainnoijan ja havaittavan välisestä duaalisuudesta. Jossa selvänäköisyys toimisi, tulee havainnoijan kyetä sulautumaan jossain määrin eetterivoimiin ja henkisiin olentoihin. Eli erottelu havaitsijaan ja havaittavaan poistetaan hetkeksi.
Ihmisinä minävoimamme ovat yleensä edelleen heikkoja ja kykymme henkiseen kohtaamiseen on kehittymätöntä. Emme voi tarkkailla eteerisiä voimia ja henkisiä olentoja ilman, että ne vaikuttavat meihin. Näin ollen on välttämätöntä, että tarkkailija pystyy erottamaan mitä havainnoi ja mitä havainnoija tuo tähän havaintoon.
Esimerkki selvänäköisestä menetelmästä on empaattinen havainnointi, jota mm viljelijä voi harjoittaa havainnoidakseen kasvin tai eläinten tarpeita ja kehittää siten itseään viljelijänä. Warmonderhofin maatalouskoulussa Hollannissa opettava Joke Bloksma kertoi tästä menetelmästä vuoden 2022 Goetheanumin maatalouspäivillä. Empaattisessa havainnoinnissa yksinkertaistettuna eläydytään siihen mitä kasvi tekee käyttäen omaa sielua havainnointivälineenä. Empaattinen havainnointi prosessina tapahtuu kasvia havainnoidessa seuraavasti:
1. Rentoudu, hengitä syvään ja hiljennä ajatuksesi
2. Ota neutraali asenne, älä aseta mitään odotuksia
3. Ota kunnioittava yhteys kasviin, jota tutkit
4. Jäljittele kasvin elettä kehollasi
5. Havaitse nämä eleet kehossasi. Millaista liikettä tai tunneta ne aiheuttavat.
6. Katkaise yhteys kasviin ja yhdistä itsesi uudelleen.
7. Etsi sanoja tai kuvia ilmaisemaan mitä kasvissa elää
Empaattista havainnointia voidaan käyttää yksinkertaisena työkaluna, jonka avulla viljelijä voi havainnoida mitä hoitotoimenpiteitä vaaditaan edellä mainittujen muotovoimien tasapainottamiseksi ja laadun lisäämiseksi tuotannossa. Perinteisin kvalitatiivisten laboratorioanalyysien avulla on mahdotonta saada kuvaa kasvin laadusta kokonaisuutena. Silloin mitataan vain yhtä tai muutamaa parametria kerrallaan (esim. tietyn vitamiinin määrä tai kuiva-ainepitoisuus). Laatua voidaan analysoida kokonaisvaltaisemmin käyttämällä kuparikloridikristallisaatiomenetelmää. Mutta siinäkin tarvitaan aikaa ja resursseja laboratoriossa. Empaattisen havainnoinnin menetelmällä saadaan nopeasti biokristallisaatiomenetelmän kanssa korreloivia tuloksia ja se on viljelijälle paljon käytännöllisempi tapa.
Lähteet:
Jens-Otto Andersen. A Biodynamic Guide To Food Quality. Biodynamic Research Association DK. The book can be ordered, and downloaded freely, at www.biodynamiskforskning.dk
Popović-Vranješ, Anka et al. “Biocrystallization as a method for distinguishing between organically and conventionally produced milk.” Mljekarstvo 66 (2016): 262-271.
Rudolf Steiner. Maatalouskurssi 156s.
A.C. Thorup, H.L. Kristensen, U. Kidmose, M.N.T. Lambert, L.P. Christensen, X. Fretté, M.R. Clausen, S.M. Hansen, P.B. Jeppesen (2021): Strong and Bitter Vegetables from Traditional Cultivars and Cropping Methods Improve the Health Status of Type 2 Diabetics: A Randomized Control Trial. Nutrients 13(6), p1813. https://doi.org/10.3390/nu13061813
Sari Kalliokoski