Ilmastonmuutoksen hillitseminen on ollut EU:n yhtenäisen maatalouspolitiikan (YMP tai CAP) päämääränä vuodesta 2013. Vaikka maatalousmenoista yli neljännes on korvamerkitty tähän tarkoitukseen, eivät maatalouden kasvihuonepäästöt ole silti pienentyneet. Euroopan tilintarkastustuomioistuin ehdottaa arviossaan kesäkuussa 2021, että jatkossa kiinnitettäisiin huomioita mm. karjatalouden ja kemiallisen lannoituksen päästöjen vähentämiseen. Karjasta aiheutuvien päästöjen osuus maatalouden päästöistä on noin puolet ja kemiallisista lannoitteista ja lannasta aiheutuvat päästöt lähes kolmannes. Toimenpiteiksi ehdotetaan karjan määrän ja lannoitteiden käytön vähentämistä. (1)
Periaatteessa siis yksinkertaista ja loogista. Mutta jos asiaa lähestytään musta-valkoisesti ja tuomitaan vaikkapa karjatalous lähtökohtaisesti ”pahaksi”, joudutaan ojasta allikkoon. Menetämme karjanpidon potentiaalin. Luonnonmukaisen ja biodynaamisen tuotantosuunnan näkökulmasta katsottaessa kotieläimet ja erityisesti naudat ovat monella tapaa arvokas osa toimivaa kokonaisuutta. Eläinmäärän oikea mitoitus ja oikeat käytännöt voivat muuttaa eläintalouden jopa ilmastoystävälliseksi ja olla osa ratkaisua.
Biodynaaminen, uudistava maatalous ilmaston suojelijana
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on yksi suurin ilmastoa muokkaava tekijä ja maataloudella on tärkeä rooli tämän
epätasapainon korjaamisessa. Maaperä toimii merkittävänä hiilivarastona koska siihen on sitoutuneena enemmän hiiltä kuin ilmakehään ja maanpäälliseen kasvillisuuteen yhteensä. Hiilen sidonta
maaperään tapahtuu pääasiassa kasvien kautta, joko yhteyttämisellä tai kasvihengityksellä. Lisäksi hiiltä saadaan maahan lisäämällä siihen kasvijätteitä tai kompostia. Pitkään jatkuneen globaalin
maaperän köyhtymisen vuoksi, maaperällä on nyt valtava potentiaali hiilensitojana uudistavan maatalouden menetelmiä käyttäen.
Maatalouden erilaiset tuotantotavat on ilmastotarkastelussa niputettu yhteen ja kaikkien maine on sen myötä ryvettynyt. Pesuveden mukana menevät helposti myös ne hyvät, ilmastoystävälliset toimintatavat. Kuluttajan näkökulmasta sertifioidut lähestymistavat helpottavat tuotannon arviointia ja omien ostopäätösten kohdentamista maaperää uudistavien tuotteisiin. Esimerkiksi Demeter-merkki kertoo biodynaamisesti tuotetusta, kansanvälisesti sertifioidusta tuotannosta ja se täyttää hyvin tiukat tuotantokriteerit.
Tuotantotapojen ilmastovaikutuksia on tutkittu tieteellisesti. Pitkäkestoisin vertailututkimus on ollut käynnissä jo vuodesta 1978 Sveitsissä, jossa FIBL tutkimuslaitos vertailee eri tuotantosuuntia (biodynaaminen, luonnonmukainen ja tavanomainen) pitkäkestoisessa kenttäkokeessa (DOK trial). DOK kokeessa on havaittu mm., että luonnonmukaiset menetelmät tuottavat 40% vähemmän kasvihuonekaasuja kuin tavanomainen maatalous. (2)
Saksalaisen Thünen Instituutin vuonna 2019 tehdystä 528 tieteellisen julkaisun meta-analyysistä (3) käy ilmi, että luonnonmukaisella tuotannolla saavutetaan ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviä etuja tavanomaiseen viljelyyn verrattuna:
• Parempi hiilensidonta (keskimäärin 256 kg/ha enemmän kuin tavanomainen)
• Matalammat typpioksidipäästöt (keskimäärin 24% matalammat N2O päästöt)
• Matalammat metaanipäästöt (keskimäärin 18% enemmän CH4 sitoutuu maaperään)
Uudistavan maatalouden menetelmiä voidaan tietysti hyödyntää kaikissa tuotantosuunnissa. Biodynaamisessa maataloudessa koko toiminnan ytimenä on luoda suljettu systeemi, tasapainoinen tilakokonaisuus, joka on mahdollisimman riippumaton tilan ulkopuolisista panoksista ja jossa maan hyvinvointi lisääntyy jatkuvasti. Biodynaamisuus perustuu viljelyperiaatteisiin ja -käytäntöihin, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta, parantavat maan viljavuutta, vesistöjen tilaa ja koko ekosysteemiä. Merkittävässä roolissa on karjanlantakompostin, biodynaamisten preparaattien sekä viherlannoituksen käyttö maaperän hoidossa. Hiilen sidonta maahan lisääntyy. Samalla satotasot parantuvat, maan vastustuskyky ääriolosuhteille kasvaa ja maatalousyhteisöjen taloudellista ja sosiaalista hyvinvointi paranee.
Märehtijät ilmaston suojelijoina
Eläintenpidosta ja etenkin naudoista on tullut ilmastonmuutoksen syntipukkeja. Paha maine juontaa pitkälti tehokarjatalouden haasteisiin: lannoitteiden, torjunta-aineiden ja rehujen tuotantoon sekä kuljetukseen sekä suurin tuotantoyksiköihin, jotka ovat näiden ulkopuolisten panosten varassa. Kestävästi hoidettu karjatalous on kuitenkin ihan muuta. Sopiva, tilakokoon suhteutettu eläinmäärä, oman tilan korsipohjainen rehu ja oikea laidunnus muuttavat karjan jopa ilmastosankariksi ja karjatilan hiilinieluksi. Biodynaamisella tilalla karja tuottaa lantaa, joka kompostoituna käytetään maan lannoittamiseen. Eläinten määrä mitoitetaan kullekin tilalle sopivaksi. Tilan tulee tuottaa rehu eläimille ja syntynyt lanta käytetään kompostoituna lannoitteena omalla tilalla. Lisäksi märehtijät muokkaavat ympäristö laiduntaessaan ja elävöittävät tilaa.
Ilmastonmuutosta ei pystytä torjumaan niillä menetelmillä, joilla se on saatu aikaan. Maatalous tarvitsee uudenlaisen toimintatavan. Biodynaaminen menetelmä on jo olemassa oleva toimintamalli, jota toteuttamalla saadaan aikaan ilmastonmuutosta torjuvia, hiilinieluina toimivia maatilakokonaisuuksia.
Lähteet:
- Special Report No 16/2021: Common Agricultural Policy and climate together with the Commission’s replies (https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR21_16/SR_CAP-and-Climate_EN.pdf)
- The impact of long-term organic farming on soil-derived greenhouse gas emissions. Colin Skinner, Andreas Gattinger, Maike Krauss, Hans-Martin Krause, Jochen Mayer, Marcel G. A. van der Heijden & Paul Mäder www.nature.com/scientificreports (2019) 9:1702, https://doi.org/10.1038/s41598-018-38207-w
- Thünen Report 65 (https://www.thuenen.de/media/publikationen/thuenen-report/Thuenen_Report_65.pdf)
Sari Kalliokoski, Biodynaamisen viljelyn säätiö